Kämpän Kaffetuvan tarina alkaa vuodesta 1911, kun Vuojoen kartanon maille rakennettiiin kapearaiteinen metsärautatie, jota pitkin saatiin kuljetettua puuta Verkkokarin Satamaan. 

Radan varteen rakennettiin asemia, jotka samalla olivat metsäkämppiä. Näitä metsäkämppiä rakennettiin kaikkaan kolme;  Etukämppä (nykyisin Kämpän Kaffetupa), Keskikämppä ja Peräkämppä.

Etukämpän hoitajana toimi vuodesta 1914 lähtien Kämpän tufa ja hänen vaimonsa Miina, joka teki kämpänhoitajan työt ja toimi myös paikkakunnan paarmuskana eli itseoppineena kätilönä. Heillä oli kuusi lasta, joista vuonna 1906 syntynyt Helmi tunnettiin myöhemmin Kämpän Helminä, sen viimeisenä asukkaana. Kämpässä oli vain yksi majoitushuone, pohjoisen puoleinen, jossa makuulavereja oli kahdessa kerroksessa. Eteläpäässä oli keittiö, josta jätkät ostivat ruokaa ja söivät pitkän pöydän vieressä. Pesutilana toimi sauna, jonka Miina lämmitti talvisin joka päivä.